Kuljen
ympyrää huoneesta toiseen ja kuuntelen lautojen narinaa hiljaisuuden
keskellä. Katselen pihan kuolemaa tekevän näköisiä puita, jotka
yrittävät karistella viimeisiäkin sinnikkäästi olemassaolostaan kiinni
pitäviä lehtiä maahan. Kauniin tasaista harmautta pienen peltotilkun
yli metsän laitaan ja eteenpäin. On hetkiä jolloin mietteet lähtee
sanoista kunpa voisi. Kunpa voisi istua hiljaa jonkun rakkaan
läsnäolossa, juoda teetä ja kohennella tulta takassa. Oikeastaan,
miksei voisi. Itsepäisen ihmisen itsepäisiä päätöksiä ja niiden
seurauksia miettien voikin taas jatkaa seuraavan kierroksen huoneiden
halki. Jos siivoasi, ei tarvitsisi potkia pölyä kulkiessaan. Tai keittäisi teetä ja lakkaisi kulkemasta.
keskiviikko, 10. lokakuu 2007
Kommentit